28. elokuuta 2016

PIKAISET MOIKAT

Hiphei! Täällä ollaan, uudessa osoitteessa keskellä metsää, kuten siskoni tapaa sanoa, jos joku kysyy minne minä mieheni kanssa muutan. Haha! Ollaan tässä viikonlopun aikana saatu jo melkoinen vastaanotto tänne maaseudun rauhaan, sillä eilisilta istuttiin sohvalla kynttilän hennossa valossa ilman sähköjä hurjan myrskyn vuoksi ja tavattiin myös muutamia ei-toivottuja eläimiä metsän reunalla melko lähellä taloamme. Heh. Mutta toisaalta, täällä on niin paljon rauhallisempaa! Jopa mieli on paljon levollisempi, eikä yhtään ole sellaista hötkyilyfiilistä niin kuin mulla helposti tuli kaupungissa. Ihana on astua ovesta ulos, kun ihan oikeasti on heti ulkona, eikä välissä ole rappusia tai hissiä. Innolla odotan, että päästään tekemään pihasta omannäköinen, sillä se on sellaisessa kunnossa, että sitä on helppo muokata mieleisekseen. Myös sisällä ollaan mietitty millaista pintaremppaa täytyisi tehdä. Kaikki aikanaan. Aika rankkaa nimittäin tämä muuttaminen. Keskustan asuntomme on vielä siivousta vailla ja tarkoitus oli tehdä se tänään, mutten vain kertakaikkisesti ole jaksanut lähteä ajamaan sinne asti siivoamaan, kun täälläkin on vielä kamala härdelli :D

Salli tuli eilen äitini kanssa tekemään tupatarkastuksen. Kun äitini teki lähtöä ja huuteli Sallia mukaansa, kun ajattelin sen yhä stressaavan kaikkia muuttopuuhia, niin koira luikki hyvin vilkkaasti kauimmaiseen nurkkaan mikä talosta löytyi, ilmaistakseen ettei hän todellakaan aio lähteä täältä pois. Niimpä saimme myös pienen karvakamun tänne totuttelemaan elämiseen omakotitalossa sekä vielä haja-asutusalueella.

Tiivistetysti täällä siis ollaan järjestelty tavaroita paikoilleen, tehty hiukan myös pihahommia, vieraitakin on jo ehtinyt käymään useampia ja nyt odottelen miestäni takaisin kotiin, jotta pääsemme lämmittämään saunaa - ihan oikeaa puusaunaa!


26. elokuuta 2016

BASIC ASU RIPAUKSELLA KULTAISTA

Viime viikolla viettelin sairaslomaa yllättäen tulleen taudin vuoksi ja se kyllä tuntui kestävän ikuisuuden. Lauantaina kuitenkin alkoi olla olo jo vähän voitonpuolella, joten hyppäsin pelkääjän paikalle ja lähdettiin hakemaan meille uutta sohvaa. Se lauantai menikin istuessa autossa, kärri auton jatkeena. Kilometrejä tuli ihan runsaasti yhdelle päivälle ja illalla tää potilas olikin jo aika nuutunut. Sunnuntaina oli jo huomattavasti parempi päivä ja halusin jo ihan tosissani ihmisten ilmoille, vaikkei kasvoissa olleet rakkulat pienestä ehostautumisesta välttämättä tykänneet. Kävimme katsomassa tapettivaihtoehtoja, sekä huonekalukaupoissa ideoita etsimässä sekä mattovalikoimaa vilkuilemassa. Kuinka vaikeaa onkaan tapetin sekä mattojen valinta? Kun ei saisi olla liian tummaa, eikä liian vaaleaa, eikä liikaa kuvioita, pitäisi olla sellainen hillitty mutta erottuva ja näyttävä. Huh, jos joskus päästään ihan kassalle asti niin täytyy nostaa hattua :D 

Ja niistä inhottavista rakkuloista huolimatta saatiin asukuvatkin otettua, kun kerrankin tuntui siltä, että olisi ehkä ihan kiva vaihteeksi pönöttää kameran edessä. Ja haha, olipas meillä mieheni kanssa normaalia hauskempi kuvaushetki, kun tärähtäneitä tai muuten vain hassuja otoksia tallentui kameran rullalle melkoinen määrä. :')

Tällä hetkellä täällä meillä on aikamoinen kaaos, sillä ihan pian päästään viemään ensimmäistä muuttokuormaa ja seuraavan postauksen tulenkin jo kirjottamaan ikioman kodin sohvalta! Tämä on niin jännää, ettei sanatkaan taida riittää. Palataan! :*

Ulkona oli pitkästä aikaa kylmän ja hyisevän sateen sijaan kauniin aurinkoista ja jopa lämmintä, mutta en silti sairastelun vuoksi uskaltanut ihan kesävaatteita heittää päälle, joten basicfarkut ja löysä, valkoinen sifonkipaita olivat erittäin onnistunut valinta kauppareissulle. Kultainen pitkä kaulakoru on Oriflamen valikoimaa ja tuo tähän niin yksinkertaisen raikkaaseen asuun ripauksen erikoisuutta. 

Mitä tykkäätte? :)

23. elokuuta 2016

RAIDALLINEN KAITALIINA

Meidän ruokapöydältä löytyy useimmiten joko kukkia, kynttiläasetelma tai jotain muita koriste-esineitä, mitä milloinkin keksin. Nyt viimeisimmät kuukaudet pöytä on huutanut tyhjyyttään ja valkoisuuttaan. Se oli raikkaan näköinen, mutta tylsä. Ja samalla miulla oli ideat loppu. Sunnuntaina kierrettiin muutamia huonekalukauppoja mieheni kanssa ihan vain ideoita metsästäen. Askossa tykkään erityisesti ihanasta somistusnurkkauksesta, jossa voisin viettää aikaa kuinka pitkään tahansa. Nyt pongasin sieltä kauniit hiukan syksyiset pöytätabletit, jotka ostin töihin kahvilan pöydille. Ja sen suuremmin harkitsematta kotiutin myös ruokapöydällemme kaitaliinan! Ja aina ennen olen ajatellut ettei pöytäliina ole jotenkin miun tyyliä. Heh. Mutta tässä liinassa yhdistyi kaksi tän hetken lempparia, harmaa-valkoinen väriyhdistelmä sekä raidat! Ja pienen alennuksen jälkeen tälle ei jäänyt hintaakaan kuin reilu kymppi. Tykkään tästä jotenkin niin paljon, että suorastaan ihmettelen, miksi en aiemmin ole ostanut tällaista. Nyt odotan vielä enemmän, miltä kaikki tulee näyttämään uudessa kodissamme, minne muutto lähenee hetki hetkeltä.

Miltä tämä raidallinen kaitaliina näyttää teidän silmiin?
 



19. elokuuta 2016

FUDGEN HOPEASHAMPOO

Ystäväni suurena ongelmana on ollut vaaleiden hiusten kellastuminen. No se on monen muunkin ongelma ollut kautta aikojen, mutta viimeisimmän kampaamokäyntinsä jälkeen ystäväni oli ostanut Fudgen hopeashampoon, jonka toimivuutta hän on hehkuttanut miulle jo monen monta kertaa. Miullahan itsellä on liukuvärjäys ja jotenkin se keltaisuus ei ole itseä häirinnyt niin paljoa, kuin silloin kun miullakin oli koko pää blondina. Päätin kuitenkin tarttua ystäväni ylistämän tuotteen testaukseen ja klikkailin itseni ensimmäistä kertaa elämässäni Cocopandan -verkkokauppaan. Heti ensimmäisenä silmiini osui kyseinen hopeashampoo ja ihan huimasti halvemmalla kuin mitä kyseinen puteli on esimerkiksi Sokoksella.


Miun suosiossa on aiemmin ollut Color Mask sävyssä Silver. Käytin tätä kuiviin hiuksiin ja annoin toisinaan vaikuttaa jopa 20 minuuttia. Tähän sai varata aina ihan jäätävästi aikaa, ja yleensä kyseinen toimenpide tulikin tehtyä vain viikonloppuisin, kun siihen oli aikaa. Pitkällä vaikutusajalla sain kyllä keltaisuuden taittumaan, mutta tuntuihan se työläältä.
Nyt vihdoin pääsin testaamaan tätä Fudgen hopeashampoota ja voin kyllä suositella. Shampoo hierotaan märkiin hiuksiin aivan kuten normaalikin shampoo. Itse levitin ihan pituuksiin asti tätä, jotta myös hiusteni vaaleimpiin osiin saisin vaikutusta. Aika sotkuista hommaahan tämän kanssa läträäminen on, miulla ainakin tuotetta lenteli niin seinille kuin suihkuverhollekin. Mutta ainakin meidän suihkuverhosta violettiaine lähti helposti irti eikä tahrojakaan jäänyt. Shampoon vaikutusaika on maksimissaan 5 minuuttia. Arkajalkana en uskaltanut ensimmäisellä kerralla pitää kahta minuuttia pidempään, tarkoitus ei kuitenkaan ollut saada mitään tuhkaista/harmaata sävyä.

Yllä olevassa kuvassa hiukset pestyinä ja kuivina ennen tuotteen käyttöä. Ei ihan mikään jäätävä lähtökohta, mutta hiukan keltaisuutta ja epätasaisuutta on. Heh, antakaa armoa pienestä takkuisuudesta :D

Ja tässä kuvassa hiukset tuotteen käytön jälkeen. Huomattavasti tasaisempi ja kirkkaampi sävy ja vain kahdessa minuutissa! Jopa tummemmassa värissäkin. Ja mikä suuri plussa siitä, että tämän hopeashampoon jälkeen hiukset tuntuvat todella pehmeiltä, voisi melkein verrata siihen millaiset hiukset ovat aina kampaamokäynnin jälkeen! Niin hyvinvoivan tuntuiset.

Nyt ymmärrän ystäväni hypetyksen kyseisestä shampoosta ja voin omastakin puolesta sanoa, että tämä tuote tulee miulla jäämään vakituiseen käyttöön!

Onko siulla kokemusta tästä Fudgen hopeashampoosta?

16. elokuuta 2016

MITÄ TEIN KESÄLLÄ 2016

Niin se vain on nyt lomat lusittu tältä kesää ja arkeen on palattu. Oikeasti tätä ei ehkä kaikki uskoisi, mutta olen kyllä ihan onnellinen siitä, että rutiinit kuuluvat taas arkeen, eikä elämä ole yhtä palloilua ja tekemisen keksimistä. Työt kuitenkin tuovat mulle itselle sitä toivottua rutiinia päiviin. Ja oikeastaan ei noi säätkään mitkään kivoimmat enää olisikaan lomailulle, harmaata ja sadetta vain. Maanantaina pomppasin ylös jo neljältä aamuyöstä ihan intopiukeana, vaikka olisin saanut nukkua porskuttaa vielä melkein puoli kuuteen saakka. Heh! Ehkä hiukan on vielä aivot lomamoodissa, sillä oreganot ja mustapippurit ynnä muut meinaa mennä sekaisin, eikä ihan kaikkien pullien ja munkkien nimet tule kuin apteekin hyllyltä, mutta jospa se tästä parin päivän sisällä! :)

Ja kuten tuossa säästä mainitsinkin, niin se on kyllä nyt niin syksyä kuin olla ja voi. Ensimmäiset puista putoavat lehdet on pongattu ja ilmassa oikeasti tuoksuu jo vähän syksy. Sellainen tietynlainen raikkaus. Tykkään syksystä tosi paljon. Odotan kovasti muhkeita kaulaliinoja, villapaitoja, kerrospukeutumista, nilkkureita, burgundinpunaista, leveälahkeisia housuja, bombertakkeja, ponchoja, värikkäitä lehtiä puissa ja maassa, viileitä iltoja, puusaunan tuoksua, uuden kodin fiilistelyä, haravointia.. ja kaikkea sitä! Mutta palataan vielä hetkeksi kesään, mitä kaikkea mie touhusinkaan, kun en edes blogia ehtinyt päivittää? ;)


Extempore päiväreissu Savonlinnaan

Reissu oli hurjan nostalginen siellä päin vietettyjen teinivuosien takia. Tämmöiset ennalta suunnittelemattomat reissut on yleensä niitä parhaimpia, mutta miksi niitä tulee tehtyä niin vähän?

Ystävän kanssa viikottaiset lenkkihetket

Nämä olivat välillä hiukan vaikeasti sovitettavia molempien aikatauluihin, mutta koska haluttiin pitää kiinni tästä parin kuukauden kestäneestä tavasta myös kesällä, niin aikaa kyllä lopulta aina löytyi. Tästäkin kun hyötyy useammallakin tavalla: näkee hyvää ystävää, voi vaihtaa samalla kuulumisia sekä liikunta. Miun mielestä parempi vaihtoehto kahvilassa istumiselle!

Ilosaarirock

Se kesän odotetuin viikonloppu. Fiilisteltiin Karoliinan kanssa hyviä esiintyjiä, parhaita biisejä, festarielämää, nähtiin tuttuja, tuhottiin parit viinipullot, jonotettiin juomanarikkaan ikuisuudelta tuntuva vajaa tunti, tanssittiin, naurettiin ja ehkä vähän itkettiinkin, syötiin aika huonot nachotlautaset, mutta sitäkin paremmat uudet perunat ja karjalanpiirakat ja ihan vain nautittiin kesästä ja festareista.

Polvijärvi-päivät

Tänä viikonloppuna vietin hetken töissä Oriflamen merkeissä ja illalla pyörittiin nuoruusvuosien tavoin kylällä isolla porukalla. Haha. Ihan oikeasti kuin silloin teininä. Ihan parasta! :')

Ensimmäinen ihan oikea kesäloma

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Ihan huippua oli herätä ilman herätyskellon pirinää ja olla aamut ilman minkäänlaista kiirettä, viettää kesäiltaa mekossa paljain säärin, istua iltaa joen rannassa laivaravintolassa syöden hyvää pitsaa, lähteä extempore viinille ystävän kanssa ja kaikkea sellaista mitä ei tule arkena tehtyä.

Oman kodin ostaminen

Tästä en uskaltanut vielä alkukesästäkään edes haaveilla, mutta joka vihdoin ja viimein tapahtui!

Tyttöjen illat

Näitä tuli pidettyä kerran jos toisenkin ja on ne vaan parhautta. Juustoja, viiniä ja hyvässä seurassa maailman parantamista. Näitä osaa jo melkein kaivata jos viimeisimmästä kerrasta on kerennyt kulua liikaa aikaa.


Helsingin visiitti

Se yksi ja ainoa kunnon reissu koko kesänä. Mutta sitäkin kivempi. Shoppailtiin, shoppailtiin ja shoppailtiin. En edes muista milloin olisin suonut itselleni ostaa kerralla noin montaa uutta vaatekappaletta kuin tuolloin :D Käytiin myös moikkaamassa apinoita Korkeasaaressa (eläinsaaressa, joksi kyseistä paikkaa ensin kutsuin, kun en muistanut oikeaa nimeä :')) sekä totta kai Linnanmäellä, jossa nuoremmat juoksivat laitteissa laittamassa päänsä pyörälle ja me sen sijaan mieheni kanssa mieluumin tyydyimme pelaamaan pelejä ison Dumlerasian toivossa.

Ystävän läksiäiset

Ystävämme vietti keväällä useamman kuukauden ulkomailla työharjoittelussa ja päätti nyt lähteä vielä uusiksi useammaksi kuukaudeksi eri maahan ja niinpä vietimme tututlla kolmen koplan porukalla hänen läksiäisiään. Kesäiseen tapaan paikaksi valikoitui kaupungilta terassi ja täytimme mahat hyvällä ruualla.

Mökillä vietetyt yöt

Olimme useampaan otteeseen mökillä viettämässä aikaa niin kaksin, suvun kanssa kuin myös kaveriporukalla. Grilliruokaa, veneilyä, auringon ottamista, uimista ja saunomista. Täydellistä!


Kesäni koostui suurimmaksi osaksi arkisista asioista, joka ei siis todellakaan haittaa. Ehdin tehdä ja kokea paljon, vaikka matkusteltua ei tullutkaan Helsinkiä pidemmälle, kuten me normaalisti käydään Virossa tai jossain. Jotenkin sellainen tietynlainen hötkyily on jäänyt ja miun on ihan hyvä tässä. Ja tämä kesä oli just täydellinen näin!

Mikä teki siun kesästä onnistuneen?

13. elokuuta 2016

VÄRIMAAILMA

Pinterest on toimittanut mun parhaan kaverin roolia karkeasti sanottuna sellaiset kolme viikkoa taaksepäin katsottuna. Ja voisin epäilemättä sanoa, että useampi mokoma eteenpäinkin. Oon kerännyt sieltä niin inspiraatiokuvia kuin myös vähän kartoittanut samalla minkälaista sisustusta haluan uuteen kotiimme. Värimaailmaa jne. Ja näistä on puhuttu useampaan kertaan myös mieheni kanssa ja alamme vihdoin olla yhtä mieltä esimerkiksi värimaailmasta. Totta kai pilkkua varmasti viilataan vielä kunhan muuttamaan päästään ja näemme taas konkreettisesti kaikki tilat.

Aika hyvin ollaan jo saatu tähän pikkukaksioonkin ostettua huonekaluja, jotka tulevat jatkamaan myös uuteen osoitteeseen meidän mukana. Oikeastaan olohuone kokee varmastikin suurimman muutoksen. Mutta myös pientä viilausta vailla ovat makuuhuone ja keittiö. Sekä tietysti siellä on melkein triplasti enemmän tilaa kuin täällä nykyisessä asunnossamme, että on nurkkia mitä täyttää :D

Meillä on nyt jo paljon harmaata, mustaa ja valkoista, joita haluamme myös tulevaan kotiimme. Ja näillä kolmella värillä aiommekin rakentaa yhtenäisen kokonaisuuden. Lisäksi väripilkkuja tulee todennäköisesti puusta sekä sellaisesta laivaston sinisestä sävystä, jota jo keittiön kaapistoista löytyy. Ja kuten sanottu, kuva kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa. Kokosin siis kollaaseja teille näytille, joiden kuvat miellyttävät mua eniten ja ovat lähimpänä sitä millaista tunnelmaa ja värimaailmaa aiomme kotiimme hakea. Millaisia mielipiteitä kuvat teissä herättää?


11. elokuuta 2016

WHAT'S UP?

Moikka!

En ihan oikeasti tiedä, kuinka aloittaa tämä blogiteksti. Tyhjä tekstikenttä huutaa valkeuttaan, sillä yhä uudelleen ja uudelleen deletoin kaiken kirjoittamani tekstin. Niin helppoa, mutta silti niin vaikea palata takaisin. Yritän kuitenkin.


Viimeisimmästä blogitekstistä on aikaa valehtelematta melkein kaksi kuukautta. SIIS KAKSI KUUKAUTTA! En ikinä olisi uskonut, että skippaan koko heinäkuun ja vietän blogitonta elämää. Mutta niin siinä kävi. Kamera pysyi visusti pöydällä, ei kulkenut mukana minnekkään, en ottanut kuvan kuvaa. Tavallaan todella huojentavaa ajatella, että ihan tosissani osasin olla ja elää ilman kameran linssiä kaiken välissä. Tänään avasin läppärin pitkästä aikaa ja siirsin viime viikon Helsingin reissun kuvat koneelle. Helsinkiin kamera tuli otettua vähän kuin puoliväkisin mukaan, ihan vain jos vaikka leikkisi turistia. Ja niin tein - olin ihan turisti, kamera keikkui kaulassa mentiinpä minne vaan. Siskoni kyllä pyysi ottamaan asukuvat hänestä uusissa vaatteissaan, mutta omia kuteita ei tullut mieleenkään kuvata. Vaikka olihan mulla päällä uusi bomber-takki ja olin kerrankin pukeutunut joihinkin muihin vaatteisiin kuin treenipöksyihin ja työpaitaan. Mutta ei silti.


Samalla tänään kuvia siirtäessäni koneelle hermostuin tämän koneen hitaudesta ja klikkailin itseni kuvakansioihin ja poistin yli 10 000 kuvaa tiedostoista ja lopulta vielä tyhjensin roskakorinkin. Tuli niin puhdistunut olo. Säästin vain ne kuvat, joilla on jotain merkitystä. Poistin ihan järkyttävän kasan kuvia kosmetiikasta, vaatteista, omasta naamastani.. Ihan järkyttävää. Mutta toisaalta, miten positiivista oli huomata kuinka paljon olen kehittynyt kuvaajana vuodesta 2010 aina tähän päivään saakka. Ja sitä paitsi, mitä ihmettä teen millään kuvilla, joissa on pelkästään uusi paitani - en yhtään mitään. Ne parhaimmat otokset löytyvät täältä blogista, jos niitä joskus kaipaan.

Tällä hetkellä fiilikset blogista ja bloggaamisesta ovat hyvät. Ja siksi tuntui nyt oikealta tulla tänne, vaikken kyllä tiedä onko siellä enää kukaan lukemassa meikän höpöttelyjä. Täällä kuitenkin ollaan! Entistä vahvempana. Toivottavasti osa teistä ihanista on jaksanut odottaa <3


No mitä mulle sitten ihan näin oikeasti kuuluu? Voisinko sanoa, että erittäin hyvää. Olen nyt kolmatta viikkoa lomalla ja näiden viikkojen aikana olen tosissani ladannut akkuja tulevaa syksyä varten. Ja ihan tästä päivästä lähtien täällä ruetaan elämään keskellä muuttolaatikoita. Noin kuukausi sitten päättyi meidän useamman kuukauden oman kodin metsästys ja maksimissaan kolmen viikon kuluttua on muutto! Kaupunkilaistunut maalaistyttö muuttaa takaisin maalle. Olen tästä niin superinnoissani. Tuleva kotimme on meidän näköinen ja juuri oikean kokoinen. Tulevalla pihallamme on tilaa olla ja elää, myös pienet koiran tassut mahtuvat tamppaamaan maata ihan urakalla. Myös miehelläni on tilaa tehdä niitä miesten juttuja, kuten rempata autoja ja rakentaa. Sekä myös minulla on oma pieni mansikkamaa ja muutama marjapensas, sekä tilava keittiö saarekkeella! Suurempia remontteja ei tarvitse tehdä, korkeintaan vain pientä pintaremonttia ja sitä ollaankin jo kovasti suunniteltu. Eilen muuttolaatikoita hakiessamme napattiin muutamat Tikkurilan värilaput matkaan ja niitä ollaan nyt pyöritelty eilisilta ja tämä aamu. Kääks, en ihan oikeasti malttaisi odottaa. Jotenkin tätä on samalla niin vaikea käsittää ja ymmärtää, mutta samalla on jo toinen jalka edellä menossa kohti uutta ja jännittävää! Uskon, että tulette kuulemaan vielä kyllästymiseen asti näistä muuttokuvioista ja sisustamisesta.  


Olipa helpottavaa purkaa ajatuksia sanoiksi edes tämän verran. Ihana olla takaisin täällä! <3